1967 (häkki), raportit

Ihana päiväkirja!

Kerro, kerro, kuvastin, ken on maassa...no turha kysyä, kysymys olisi retorinen. Minä, minä, minä.

Istun kirjoittelemassa tätä sieniluolissani. Elämäni on ihanaa, jopa ihanampaa kuin koskaan ennen. 

Koetapa uskoa seuraava palanen, rakas päiväkirjani: selvisin hengissä asiamiestehtävältä! Kerrankin en kuollut kesken tehtävän, ja tehtävä oli muutenkin mitä pahtavin onnistuminen. Sen seurauksena - ja toki vuosi sitten suorittamani esikoisen uhrauksen tuloksena - minulla on nyt puheyhteys niin Nefilimeihin kuin johtokuntaankin.

Kaikki alkoi vuosi sitten, kun lähetin rakkaan mieheni, herra Winthrope Smythe née Van Der Brüggen maailmalle hoitamaan bisneksiämme. Pääsyy lähtöön oli, ettei hän saisi tietää raskaudestani - en usko, että hän olisi valinnut samaa polkua kuin minä. Mutta häntä ei olekaan siunattu B___ Y___n viisaudella! Minut on. Tämän vuoksi rakas mieheni ei tule koskaan nousemaan siihen valoon, joka kuolevaisista viisaimpia odottaa. Vaikka rakastan toki sitä hupsua hänen puutteistaan huolimatta.

Eristäydyttyäni kuukausiksi sieniluoliini sain vihdoin odotukseni loppuun ja Ba'al Hammonin pappien viisauden turvin annoin oman uhraukseni viisauden alttarille. Uhraukseni huomasivat Nefilimit, jotka antoivat minulle kokeen: minun tuli vapauttaa yksi heistä julmasta vankeudesta, ja he soisivat minulle viisautensa.

Kuukausi uhrauksen jälkeen heräsinkin tutusta huoneesta, josta siirryin temppeliritarien luo Ranskaan. Mukanani olivat herra Adrian Gog - jonka tunnistin vasta myöhemmin, miehellä on salaisempi puolensa! Hurmaavaa! - sekä minulle tuntematon, varsin miellyttävä mutta pohjimmiltaan yhdentekevä pilotti. Palkkiotoiveekseni vaadin yhteyttä johtokuntaan - mahdollisuutta päästä sopimaan työsopimukseni uudelleen johtokunnan kanssa.

Rakas päiväkirjani! Meidät lähetettiin natseja vastaan! Ja siellä ne odottivat täysissä regalioissaan, enkeli Samael vankinaan! En sitten toisen maailmansodan ole kokenut mitään näin hauskaa; nyt minulta tosin puuttui kananjalkamökkini, jonka jalkoihin sodassa natseja tallasin StaXZZXXZXZX - ah. Menetin itseni hetkeksi. No, viimeksi mökissä todella riitti paahtopaistia natsien jäljiltä. Ja venäläisten. Uskoisin jo tunnistavani nämä mausta.

Kuitenkin! Natsit odottivat meitä jonkinlaisessa ulottuvuusvääristymässä, jonka tuotti laite, jonka muistin poimia talteen. Nyt se odottelee tattitarhassani tarkempaa tutkimusta. Tai ehkä myyn sen. Kuka tietää! 

Tehtävä itsessään oli vain pieni sivuseikka matkallani suuruuteen. Tapoimme natsit, vapautimme enkelin. Nefilimit ovat tyytyväisiä, temppeliherrat ovat tyytyväisiä, johtokunta on - toivon mukaan - tyytyväinen. Täydellinen päivä!

Olen hämmästynyt siitä, miten ihanasti yhteistyö herra Gogin kanssa sujui: olsiin luullut, että jompikumpi olisi hankkiutunut toisesta eroon matkan aikana: herra Gog ei ole arvostanut suunnattomasti valtauksiamme Croatoan uudelleenrakentamisessa - eikä Croatoan vanhojen sukujen jäämistöjen vapauttamista ydintuhon jäljiltä. Ei taida herra Gog aavistaa...haluan auttaa ja tukea häntä. Helliä ja rauhoitella. Lausua hänelle kauniita runoja ja keskustella elämästä ja sen tarkoituksista! Seuraava askeleemme olkoonkin asettaa omistuksemme ja taitomme Gogien puolelle, tukea saaren jälleenrakentamista ja Gogamin uutta nousua mammonamme ja materian turvin. Minulla on suurempia kaloja jahdattavana. 

Tai ainakin tavattavana! Rakas päiväkirjani, kun olen kirjoittanut nämä muutamat viime sanat, toimitan rakkaalle miehelleni kutsun palata saarelle hoitamaan omaisuuttamme Gogamia ja vanhoja sukuja tukien. Minä, Minä, Minä vetäydyn salaisiin puutarhoihini pääsemättömiin sienilabyrintteihin aarteideni keskelle alttarini äärelle. Mukaan otan vain rakkauteni herra Winthrope Smythe née Van Der Brüggeen sekä tiedon siitä, että palatessani olen ollut suorassa yhteydessä sekä Nefilimeihin että Johtokuntaan. Ja olen enemmän.

Sinut, rakas päiväkirja, poltan kuten kaikki aiemmatkin. Tuhkat ripottelen sienten ruoaksi. Rakkaiden sienteni, jotka ovat minulle kuin omat lapseni. Kuka tietää, ehkä ne ovatkin? Minä olen itse jo kahdesti palannut henkiin sienitarhastani; sienet ovat yhtäläisesti minun äitini kuin minä niiden. Elämän ihana kiertokulku!

Rakas päiväkirjani, päätän tekstini - ja sinut - tähän. Kun palaan, palaan viisaampana, palaan valaistuneempana. Palaan rakkaan mieheni luo. Rakkaan mieheni on parempi olla odottamassa. Teen on parempi olla kiehumassa. Ja teeleipien tuoreita. Tai saamme paahtopaistia. Voi kuinka minä häntä rakastankaan!

Suosiooni sulkeutuen, valaistumista etsimään lähtiessäni,

Eliza, Lady Winthrope Smythe

Croatoan Noita